Siivoilua ja uusi vitriinikaappi

Oma liinavaatelaatikkoni on ollut oikea sekamelska pitkän aikaa. Olen vain heittänyt puhtaat lakanat ja pyyhkeet sinne, sen kummemmin järjestelemättä. Selatessani muiden blogeja löysin neuovia house blogista tälläisen idean http://neovias.blogspot.fi/2015/02/vinkki-smart-idea.html

Minähän tästä vallan innostuin ja nyt on liinavaatelaatikko siisti! Samalla tein havainnon, että minulla ei ole kuin kolmet lakanat. Eli lakanaostoksille on lupa mennä ;)

Tilaakin tuli yllättäen paljon lisää kun viikkasi kaiken omiin pinoihin

Minulla on sängyssä laatikot, jonne saa todella kätevästi liinavaatteet jemmaan

Liityin facebookissa moniin eri ryhmiin, mm useisiin kirppis ryhmiin. Erästä selatessani löysin myytävän vitriinikaapin. Hintaa kaapilla oli 10 euroa ja se sijaitsi lähes tulkoon naapurissa. Ei muuta kun kaverilta kysymään, että mahtuuko kaappi hänen autoonsa ja maanantaina haettiin kaappi kotiin. Kaappi on vanha ja siinä on hieman kosteusvaurioita, mutta yleisilme on kuitenkin siisti. Ei kaduta moinen ostos, olen jo pitkään haaveillut vitriinikaapista ja nyt minulla sellainen on!

Tuo kukkaverho on kamala ja saa luvan lähteä, jahka saan aikaiseksi laittaa toisen rullaverhon sen tilalle

Huomatkaa blogissa aiemmin esiintynyt Love-laatikko, joka on siis pahvilaatikko päälystettynä kivalla paperilla

Ex anoppilasta sain lahjaksi tämän ihanan patsaan, pidän siitä todella paljon

Pidän vitriinikaapistani kovin, se vieläpä sopi juuri siihen minne olin sen suunnitellutkin. Vielä se ammottaa tyhjyyttään, jos huomenna saisin haettua varastosta sinne vähän täytettä ;)

Eilen pakkasin koirani autoon ja suunnattiin kaverini luokse Helsinkiin. Matkattiin Vuosaareen ja kiivettiin korkealle vuorentapaiselle. Maisemat olivat upeat ja tuuli oli hurja!

Oma koirani Nari poseerasi hienosti

Mansikan lehdetkin olivat ihan vihreitä

Ylöspäin, mars mars!

Vuosaaren satama

Voin sanoa, että kyllä tuntui tuo tuonne kiipeäminen, mutta ihme ja kumma ei ole kyllä jalat yhtään kipeinä. Hyvää treeniä oli, pitää uusia tämä lenkki mahdollisimman pian. Kaunista oli ja pieni karvaotus on hyvin väsynyt ollut lenkin jälkeen, ei paljoa jaksa mitään ylimääräistä. Väsynyt koira on onnellinen koira :)

Hellou!

Aika herätellä tämä blogi henkiin, vai mitä sanotte?

Selasin tässä aamun pimeinä tunteina sisustusblogeja ja liityin useisiin lukijaksi. Tuli hinku alkaa laittamaan omaa kotia ja toki päivittää tätä blogia siinä samalla.

Kaveriltani olen jo tilannut blogille uuden ulkoasun, koska onhan tämä, noh, ruma. Minä en vaan osaa ja sillä siisti, onneksi kaveri osaa ;)

Joten pikku hiljaa blogi alkaa heräilemään horroksestaan, niin kuin vähän kaikki näin kevään lähestyessä.

Toivon lukijoille mukavaa loppu talvea ja kevään odotusta! Pian tavataan taas ;)

Mitä kuuluu?

Minulle ei kuulu kovinkaan hyvää. Blogi on ollut hiljaiselolla hyvästä syystä. Jouduin 29.3. lopettamaan rakkaimpani, elämän kuppanini, koirani Foxin.

Paluu arkeen tuon tapahtuman jälkeen ei ole ollut helppoa... En jaksa tehdä juuri ylimääräistä, makaan vaan patjalla lattialla (sänky ahdistaa liikaa, jotta siellä nukkuisin) ja katselen leffoja. Töissä olen jaksanut käydä, vaikkei se helppoa ole.

Mutta kai se elämä voittaa, lopulta.

Tänään, reilu kolme viikkoa Foxin kuoleman jälkeen, kävin ensimmäistä kertaa kävelyllä. Tuntui oudolta kun ei ollut koiraa mukana, mutta lenkki piristi silti mieltä ja pari tuntia vierähti rannalla kameran kanssa.

Rakastan kevättä ja nautin tästä ajasta kun luonto puhkeaa kukkaan. Tämä on parasta aikaa kävellä luonnossa ja seurata sen pieniä ihmeitä.

Västäräkkejä näkyi paljon! Oli jännä huomata miten nekin eroavat toisistaan ja selvästi erotti ainakin osan yksilöistä. Ainakin neljä näin!

Silkkiuikkuja oli myös paljon, samoin sinisorsia. Nokikanankin näin, se oli vain niin piilossa kaislikossa, ettei siitä oikein saanut kuvaa.

Lisäksi oli tämä outo pariskunta, jota en tunnistanut.

Sinisorsia tosiaan oli paljon, kylläkin vain koiraita. Naaraat ovat missä lie.

Katsokaa tätä vihreyttä! Luonto herää eloon, niin kaunista.

Musta kulma johtuu kamerastani, se on vähän rikki eikä aukene aina kunnolla, joten välillä jää tuommoinen musta kulta tuonne ylös, tai vaihtoehtoisesti alas... Uuden ostan jahka on rahaa

Kukkiakin oli paljon. Leskenlehtiä, sinivuokkoja tuhottomasti ja myös valkovuokkoja.

Eilen sain kudottua säärystimet valmiiksi, jotka aloitin Foxin kuoltua. Kivaa pientä näpräystä, joka saa ajatukset muualle.

Tänään askartelin tavallisista rumista pahvilaatikoista nättejä säilytyslaatikoita päällystämällä ne lahjapaperilla ja kontaktimuovilla. Tuli oikein hienoja!

Laatikoita on vielä pino odottamassa innostustani. Kivaa puuhaa tämäkin ja saa kätevästi tavaroita järjestykseen kun on laatikoita mihin niitä laittaa. Tavalliset pahvilaatikot ovat niin rumia, joten tein tälläisiä. Itse tykkään kovasti askarella, joten tämä on minulle oikein mieleistä puuhaa :)

Ikeasta ostin kolme erilaista lahjapaperirullaa. Nämä ovat paksua paperia ja mielestäni kivan näköisiä.

Valmiit laatikot

Laihdutus intoni on nyt myös jäänyt. Foxin kuoleman jälkeen en ole tehnyt _mitään_ ja syön paljon jäätelöä, päivittäin siis. En kuitenkaan aio stressata asiaa nyt, minulla on suruaika ja minulla on oikeus surra. Kunhan saan itseni taas jotenkin ehjäksi, jatkan laihdutustani. Vaa'alla en ole uskaltanut käydä, enkä kyllä aio käydäkään ihan heti :D

Laihis

Tekstiä tekstin perään!

Tämä teksti minun on pitänyt kirjoittaa jo monen monta viikkoa sitten. Tarkalleen neljä viikkoa sitten. Silloin otin nämä kuvat tarkoituksenani kirjoittaa tämä juttu. En vain ole saanut aikaiseksi, nyt otin itseäni niskasta kiinni.

Eli, olen lihava. En nyt sairaalloisen lihava, mutta liikakiloja on ihan reippaasti. Niin paljon, että ne itseä häiritsee huomattavasti. Olen koittanut päästä niistä eroon jo parisen vuotta, tulosta ei ole vain syntynyt juurikaan...

Tässä siis neljä viikkoa sitten ottamani kuvat itsestäni. Tilanne ei ole tuosta juuri muuttunut.

Kuvia on monta, mut ihan sama. Minun blogi, minun säännöt. Mutta tuosta siis lähdetään...

Mitä itsessäni vihaan? Reisiäni, vatsaani, takapuoltani ja kaksoisleukaani...

Tavoitteenani on laihtua ja kehittää lihaksia. Kilo määrää en osaa sanoa, ennen ajattelin, että lähes 20kg saisi lähteä pois. Nyt ymmärrän, ettei todellakaan tarvitse niin paljoa pudottaa. Lopetan siihen, kun olen tyytyväinen itseeni, kerron tänne sitten mikä se kilo määrä oli ;)

Reilu viikko sitten alotin kyykkyhaasteen. Olen pysynyt hienosti aikataulussa ja tehnyt juuri niinä päivinä juuri niin paljon kun on kuulunutkin. Olen jo nyt ylpeä itsestäni!
Tänään aloitin myös vatsalihastreenin. Tein vain viisi vatsaa, mikä on melkoisen säälittävää, mutta ihan rapakunnossahan minä olenkin. Tästä on tie vain ylöspäin!

Ruokapuoleen olen myös yrittänyt alkaa kiinnittämään huomiota. Se ei minulla kylläkään ole vielä läheskään hanskassa, mutta hiljaa hyvä tulee, eikö niin?

Päivittelen tänne sitä mukaan kun mieleen tulee jotain, tai kehitystä tapahtuu tai kiloja putoaa :) Tsemppiä minulle!!

Uudet hiukset

Kävin viime viikon torstaina kampaajalla. Annoin hänelle vapaat kädet, pyysin tekemään jotain ihan uutta!

Tässä tulos:

Otsatukka on nyt suora. Alkuun en tykännyt siitä yhtään, mutta nyt jo rakastan. Ja niin kauan tappelin tuota vastaan, olisi vaan pitänyt aiemmin jo luottaa kampaajaani. Pituuttakin lähti suunnilleen yhtä paljon pois kun jäi jäljelle. Ei paha!

Viime viikon lauantaina tuli lunta. Rämmittiin koirani kanssa metsässä pari tuntia, nauttien lumesta. Lumi on ihan kiva. Muutama kuva siitäkin.

mato

Kevät tulee kuitenkin kohisten. Vaikka olenkin talvi-ihminen ja rakastan lunta ja pakkasta, kevät on ehdottomasti lempivuodenaikani! Minusta on ihanaa lenkkeillä luonnossa ja seurata miten luonto pikku hiljaa herää eloon. Tämä on parasta aikaa vuodessa, ehdottomasti.